Takaisin ylös
Seuran kovimmat

Yhteislenkkikausi lopeteltu

Rekisteröidy | Kirjaudu sisään | Haku
Rekisteröitynyt kirjoittaja Tatu | 29.3.2015 11.26

Eilen lauantaina 28.3. päätettiin tämän talven yhteilenkkikausi Kullaalla Joutsijärven ympäri hölkkäillen. Osallistujamäärä oli erilaisten kremppojen, sairastelujen, gineksien yms. seurauksena hieman pienentyny, mutta yhteislenkiksi voitiin eilistäkin vielä tituleerata; itseni lisäksi kun liikkeellä oli myös miltei kaikki talven lenkit kiertänyt Juha.

Aamukymmenen jälkeen ajelimme autoilla räntäsateessa Joutsijärven rannassa sijaitsevan Tammen leirikeskuksen parkkipaikalle. Yhdessä todettiin, ettei sää lenkkeilylle huonoin mahdollinen ollut, lämpötila oli plussan puolella ja sadekin hiipui pikkuhiljaa.  Oma jalkinevalinta tosin osoittautui hieman virhelliseksi, polut kun olivat paikka paikoin paksun jään peitossa ja meikäläinen liikkeellä nappulakengillä. Luntakin oli paikoitellen vielä runsaasti.

Itse reitti oli mitä mainioin. Suurin osa matkasta pientä polkua, jonkin verran liukkaita pitkospuita ja minimaalisesti metsäautotiepätkää. Polku oli melko teknistä juostavaa, paikoitellen hyvin kivikkoista ja mutkaista. Suurempia ylämäkiä ei reitillä ollut, tosin loppumatkasta alkoivat pienetkin mäennyppylät jo riittää.

Ensimmäinen tunti juostiin aivan hujauksessa, homma tuntui kevyeltä ja matkaakin oli takana jo 8 km. Geelit syötiin jossain Kulhansuon jälkeen ja matka jatkui. Pian tämän jälkeen alkoikin luminen ja jäinen polku, sekä loputtomalta tuntunut harvennushakkuu, jossa reittimerkintöjä sai välillä tähyillä tosissaan. Hakkuun loputtua päästiinkin sitten sateen liukastamaan kivikkoon. Tähän kohtaan tuli molemmille tummanpuhuva hetki, matkaa oli jäljellä yli puolet ja huumori tahtoi jo loppua. Reissun paras pannutuskin mahtui samaan osioon.

Kakkurin laavulla reilun parin tunnin kohdalla nautittiin taas geeliä, energiapatukkaa, hedelmäsokeria ja vettä. Parin minuutin tauko riitti, vilu hiipi puseroon ja matka jatkui kohti Tuurunkangasta. Tankkaus teki pian tehtävänsä, tossu alkoi nousta ja matka taittua. Sisälmystenlahden autiotuvan jälkeen juostiin epähuomiossa hiukan harhaankin. Tämä virhe onneksi huomattiin ajoissa ja paikattiin metsän kautta vaistolla oikaisten. Reissun parasta maastoa tarjosi Tuurunkangas sekä masemien että juostavuuden puolesta.

Pian Tuurunkankaan autiotuvan jälkeen tuli vastaan pieni yllätys, sula salmipaikka ja vettä miltei täynnä ollut venelossi. Veneen keulassa ja perässä tasapainoillen päästiin kuitenkin yli. Kilometri makoisaa juoksua ja edessä toinen yllätys, samanlainen salmi. Tällä kertaa venelossi olikin sitten veden alla. Kymmenen minuutin taistelun jälkeen lossi saatiin vedettyä rantaan, mutta merikelpoiseksi sitä ei meidän varustuksella saatu.

Vaihtoehtoja näytti olevan kaksi, joko kahlataan ja uidaan salmen yli tai juostaan toiset kolme tuntia takaisin autolle. Kuin yhdestä suusta päätettiin että takaisin ei juosta. Juha alkoi jo valmistautua uintihommiin, mutta päätettiin kuitenkin vielä kokeilla josko jäitä pitkin pääsisi kiertämään. Rannassa oli reilun metrin verran sulaa, mutta sen jälkeen jää näytti hiukan vahvemmalta. Koska näytti siltä että kuitenkin kastutaan, päätettiin yrittää jäitä pitkin. Muutaman metrin mittainen ranka kainaloon hätävaraksi ja kävellen yli.

Vesistön ylitys vei jonkin verran aikaa ja vähän kylmäkin tuli, mutta tuon haasteen voitettuamme tiesimme että autoille selvitään ja juoksu helpottui huomattavasti. Puolen kilometrin tiepätkä olikin lopun vaikein osio, reidet ja alaselkä jumittui kummallakin tiellä talloessa. Viimeinen pari kilometriä kompuroitiin kohonneita puun juuria ja kiviä väistellen, mutta lopulta pelmahdettiin Tammen leirikeskuksen pihaan.

Matkaa kertyi reilut 27 kilometriä ja aikaa seikkailuun kului 4 tuntia 5 minuuttia. Reitti oli hieno, maisemat eivät ihmeitä tarjonneet, mutta tiepätkien vähäisyys yllätti. Suurin osa matkasta taittui metsäpolkuja pitkin. Muita retkeilijöitä ei ollut liikkeellä, rauhassa saatiin taivaltaa.

Tähän oli hyvä päättää talven yhteislenkkeily, syksyllä taas jatketaan.